Keittiöblogiin kuului kai sitten myös astiaston esittelyä. Oheisessa kuvassa puurolautaseni, jolta syön Elovenan yksittäispakattuja Hetki-pikapuuroja..
En ole tähän mennessä oikein päässyt vielä kunnolla innostumaan astioista. Ne kun kuuluvat keittiöön.. Olen kyllä hyvässä mielentilassa ollessani ihan esteetikko, mutta jotenkin elämä on vain ollut semmoista ettei se puoli ole oikein päässyt esille. Ja kaikkein vähiten siinä mikä mihinkään astiastoihin liittyy. Kotoa on vielä saanut mukaansa ohjeen: "meillä on liikaa astioita muutenkin, yhtään mitään ei saa ostaa lisää". Niin en sitten olekaan edes kauheasti katsellut, että voisinko tykätä jostain astioista, kun onhan vain ollut parempi ettei tykkää, kun niitä ei kumminkaan saisi hommata. No, viime vuosien aikana olen kumminkin sen verran mennyt tässä asiassa eteenpäin että olen ostanut silmääni miellyttävät 4 juomalasia ja 4 turkoosia Koko-kahvikuppia. Joskus saatan huomata itseni kaupassa tuijottelevan jotain kauniita astiastoja, mutta sitten huomautan itselleni, että eihän sinulla olisi noille mitään käyttöä.
Lukioaikana jo jotkut ystäväni alkoivat keräämään jotain astiasarjaa. Itse en todellakaan ole sen ikäisenä ollut keräämässä mitään astiastoja. Toki syykin oli tavallaan selvä ja yllämainittu, niitä uusia kippojahan ei saanut hommata. Opiskelemaan lähtiessäni otin kotoa kellarista mukaan jotkut kipot mitkä sieltä sitten löytyi. En minä mitään uusia raaskinut ottaa, jotkut vanhat otin vain. Kerran sitten museossa käydessäni ihmettelin että jaa, tuossahan on jonkun 30-luvun herrasväen pöytään isketty samanlaiset lautaset kuin mitä mulla on opiskelijasolussa.. Ja sitten myöhemmin olen nähnyt näitä samoja kippoja joiden ihmisten seinillä koristeina..
Minä sitten vissiin kerään tätä Arabian fasaanisarjaa.. :) Pitkään aikaan en ollenkaan tiennyt, että opiskelijan puurolautasena on vähän arvokkaampi lautanen. Tai en kyllä tiedä edelleenkään, ovatko nämä fasaanit jonkun arvoisia vai eivät. Ihan yhtä lailla olen niitä käyttänyt myöhemminkin, enkä oikeasti edes välitä tietää onko lautasella joku arvo vai ei. Mitä se sitten hyödyttää niitä käyttämättöminäkään pitää? Jos menee hajalle niin siinähän menee. Toistaiseksi 13 vuoden käytön aikana en kyllä ole onnistunut vielä hajottamaan yhtään fasaania. Mutta kai sekin joskus tapahtuu. Vaan kuuluisko niitä sitten säästellä? En minä tiedä. Eikö kipot ole tehty käyttöön? Arkiseen käyttöön ja jalompaan käyttöön, mutta käyttöön kumminkin.
Puurolautasieni pohjassa on merkinnät että ne on erää, joka on tehty 1917-1927. Tämän katsoin nyt tänään Arabian nettisivuilta. Onko siinä sitten kipolla ikää? En osaa ajatella tämmöisiä asioita. Kippo kuin kippo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti