Kahvinkeitin

Syksyn uutuus Annan keittiössä on kahvinkeitin. Se on ostettu 21.9. eli se on ollut täällä jo kolmen kuukauden ajan.

Minulla ei ole koskaan ennen ollut kahvinkeitintä. Tuolloin 21.9. join elämäni ensimmäisen kupillisen kahvia. Sen jälkeen olen keitellyt sumppeja useamminkin. Tänäkin aamuna.

Olen valtavan iloinen tästä kahvihommasta! En oikeastaan ollenkaan voi käsittää, kuinka olen niin järjestelmällisesti ollut täydellinen absolutisti ja totaalikieltäytyjä tähän asti. Muiden antamat käsitykset olivat vain muokanneet päässäni kahvista todella ison mörön. Lapsena oli opetettu että kahvi on myrkkyä ja jotenkin olin oppinut jotenkin suurinpiirtein halveksimaan kaikkia jotka kahvia juovat. Tämän lisäksi omat havaintoni siitä kuin jollakin on ollut niin valtava kahviaddiktio "päätä särkee, pakko saada kahvia" "en voi aloittaa aamuani ilman kahvia" eivät mitenkään lisänneet haluani alkaa näin addiktoivan aineen käyttäjäksi. Eräs ystäväni menee kahvista jotenkin ylikierroksille. Yksi juo ihan hirveän monta kuppia päivässä. Esimerkit eivät olleet rohkaisevia.

Vaikka välillä minun on vaikea olla erimieltä ja aiheuttaa kellekään ylimääräistä vaivaa, kahvista pystyin kieltäytymään. Moni on kertonut aloittaneensa kahvinjuonnin kun ei vain jaksanut aina pyytää erikseen teetä. Käsittämätöntä kyllä, tässä kohtaan olen jaksanut aina olla erilainen. Kahvikieltäytymiseni oli niin fanaattista että ajattelin että vaikka kuka ja mikä hyvänsä olisi tarjoamassa minulle kahvia, niin en sitä joisi. No, muutos tulikin nyt jostain muualta kuin siitä syystä, etten pystynyt kieltäytymään jonkun tarjoamisesta.

En tosiaan tiedä mistä tämä kahvinjuonnin aloittamisen ajatus sitten tuli. Se vain tuli. Pikkuhiljaa. Huomasin ajattelevani että voisinkin ehkä maistaa joskus kahvia. Ettei nyt pitäisi olla näin rajoittunut tässäkään asiassa. Ja kahvinkeittimen hankkiminen on kyllä ollut sekin mielessä aiemmin, ettei tarvitsisi aina murukahvia antaa vieraille. Mutta kun niitä vieraitakin käy niin harvoin, niin murukahvillakin on hyvin pärjännyt. (Murukahvia en ole muuten vielä maistanut.)

Olen kyllä sitä mieltä että tämä on Jumalan tekosia minussa tämä kahvihommakin. Oikein tuntuu että Jeesus virnistelee minulle kun näkee meikäläisen kahvikuppi kädessä. Ja hymyillen sanoo taas, että kyllä minä vain tiedän paremmin kuin sinä itse, mistä sinä tykkäät, jos en olisi auttanut sinua maistamaan kahvia, niin olisit koko elämäsi kieltäytynyt siitä, vaikka nyt huomaat että tykkäätkin siitä. Ja niinhän minä ihan tykkäänkin. Tuskin kukaan kiitollisemmalla mielellä keittää kahvia kuin minä. Tämä ei ole mikään itsestään selvyys. :)

Mutta eipä ole sitten kellekään muullekaan ollut itsestään selvyys tämä meikäläisen kahvinjuonti. Oikeastaan en muista mikä muu olisi aiheuttanut näin hämmästyneitä reaktioita kuin tieto siitä että olen alkanut juoda kahvia. Tilannetta on aidontuntuisesti hämmästelty ja ihmetelty ja päivitelty. Oikeastaan yksi este kahvinjuonnin aloittamiseen olikin yleinen mielipide, kun on niin leimautunut joksikin, kuten teenjuojaksi, oli vaikea murtaa tilannetta, omassa päässä muiden käsitykset tekivät suurimman esteen. Mutta nyt on sekin murrettu, "kaikki" taitavat jo tietää tämän asian. Viimeksi asiaa hämmästellyt henkilö oli Lapuan piispa. Hän ihmetteli ääneen kuinka minä nyt sitten tällä lailla olen tehnyt kun monet muut ovat lopettamassa kahvinjuonnin. Sillä käynnillä otin sitten kumminkin teetä, kun piispatar oli erikseen muistanut että Anna ei juo kahvia..

Ostin kahvinkeittimeks sit heti mokkiksen. Kun on jo näin vanhaks päässy, niin ei viitti huonommalla aloittaa. Toivon etten kovin addiktiksi nyt kuitenkaan tässä asiassa tulisi. Ja teekin on edelleen hyvää sekin.